Homous on leimattu erilaisin perustein mm. synniksi, rikokseksi ja sairaudeksi. Homous on monilla tahoilla määritelty ei-toivottavaksi asiaksi, josta pitäisi päästä eroon - "parantua". Nykytietämyksen valossa ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei kuitenkaan ole kovin muuttuvaa lajia. Yhtenä esimerkkinä "parantumisesta" ovat "eheytysterapiat" ja "eheytyshoidot". Esimerkiksi "eheytymisen" puolesta puhuva Aslan ry katsoo ihmisen olevan "rikkinäinen", jos tämän maailma ei ole täysin perinteiseen heteroseksistiseen mallin mukainen. "Eheyttäminen" muistuttaa monilta osin mm. sotavankeihin käytettyä aivopesustrategiaa.
Aivopesussa pyritään hävittämään "vanha minä" ja tuomaan tilalle "uusi minä". Ensin "vanha minä" nujerretaan esimerkiksi vetoamalla vahvasti tunteisiin mm. entisen maailmankuvan huonoudesta. Siitä seuraa lopulta aivopestävän periksi antaminen ja uuteen oppiin sopeutuminen. Sen jälkeen syötetään uusi käsitys itsestä ja ympäröivästä todellisuudesta. Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta aletaan tuoda myönteisessä valossa esiin. Myös uhkailua voidaan käyttää. Lopulta "uusi minä" vakiinnutetaan. Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta tuodaan entistä voimakkaammin esille myönteisessä valossa. Samalla aivopesty sidotaan vahvasti uuden maailmankuvan tuojiin, osaksi sen näkemää järjestelmää.
"Eheytyshoidoissa" homous tuodaan esille pahana asiana ja ohjataan ihminen torjumaan omaa homouttaan. Jos joku saadaan uskomaan, että jokin piirre itsessä on väärin, niin kyllähän esimerkiksi sen piirteen itsessään pystyy jotenkin torjumaan. Eri asia on, että onko tuollaisen "aivopesun" jälkeen henkisesti enää eheä ihminen ollenkaan. Tuskinpa suurin osa mielen kanssa tekemissä olevista lääkäreistä moisia hoitoja hyväksyisi. Varmasti "voimakas motivaatio seksuaalisuuden muutokseen" on Aslan ry:n piiriin hakeutuvilla olemassa, mutta motivaatio tuskin kumpuaa homoudesta sinänsä, vaan ympäristön paineista - ja halusta olla rikkomatta Jumalaa vastaan (vaikka homous on vain tulkittu tällaiseksi asiaksi).
Ihmisillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen uskoonsa. Joskus uskoon tuleminen saattaa helpottaa, jos on vaikeaa. Uskomisessa ei ole mitään pahaa - tietenkään. Elämälle löytyy uusi sisältö ja asia, johon luottaa. Usko yleensä antaa toivoa. Tätä on helppo käyttää ihmisen ohjailuun esimerkiksi uhkailemalla: On ihminen, jolla on halu uskoa, mutta tällaiselle ihmiselle tehdään selväksi se, että uskonsa ei ole aitoa ja tarpeeksi vahvaa, jos on homo eikä muutu. Uskon ja homouden välille on näin rakennettu Raamatun tulkinnan perusteella sovittamaton ristiriita. Ihminen pakotetaan valintatilanteeseen.
Juuri "eheytyvän" uskon heikkoudella pelottelemisella "apua" haluava tukeutuu entistä tiukemmin "eheytymiseen". Jotkut syystä tai toisesta ahdistuksen vallassa elävät saattavat tarttua tällaiseen "pakotiehen" - varsinkin jos ympäristö on ollut homovastainen ja oma identiteetti on niin voimakkaasti tuomittu, että itse uskoo, että homous on väärin ja syynä vaikeaan tilaan. Silloinhan on niin helppo nimetä homous kaikkien ongelmien aiheuttajaksi. Sillä tavoin saadaan ahtaalla oleva ihminen kieltämään osa minuudestaan. Uskonnollisen yhteisön voima on yllättävän vahva.
Aslan ry:n viestinnässä leimataan jatkuvasti homosuhteita erittäin negatiivisesti. Homous leimataan luonnottomaksi, luomisjärjestyksen vastaiseksi, tunne-elämän rikkinäisyydeksi ja jopa ei-biologiseksi. Homosuhteita arvioidaan lähinnä riippuvuus- ja seksisuhteiksi. Lisäksi hyvin voimakkaasti tuodaan esiin näkemys, että homoseksuaalisuus olisi jotenkin sidoksissa lapsuudenajan negatiivisiin kokemuksiin ja vääristyneeseen suhteeseen vanhempiin ja kavereihin. Näkemysten vakuutena käytetään asiallisilta kuulostavia lähteitä. Näiden ohella vähätellään myös homojen määrää.
Muistetaan toki, että aikanaan myös vasenkätisyyteen on suhtauduttu torjuvasti ja sitä on pidetty "luonnottomana" ja jopa paholaisen aikaansaannoksena. Vasenkätisyyden syitä on myös aikanaan pohdittu ja mietitty - samoin kuin nykyään pohditaan sitä, mistä homous aiheutuu. Ja vasenkätisiä ollaan rangaistuksen uhalla estetty käyttämästä vasenta kättään esimerkiksi kirjoittamiseen. Nämä ovat sitten joutuneet käyttämään oikeaa kättään - enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi.
- Sami Mollgren
artikkelissa Homo FAQ -
´usein esitettyjä kysymyksiä´ homoista ja homoseksuaalisuudesta
artikkelissa Homo FAQ -
´usein esitettyjä kysymyksiä´ homoista ja homoseksuaalisuudesta
9 kommentarer:
Yhtä hyvin voisi kysyä voikohan tästä naisena olemisesta tai suomenkielisyydestäkin "eheytyä"? Mainio ja asiallinen artikkeli aivopesusta ja sen mielettömyydestä. Mikä tahansa on ongelma, jos ympäristö näin määrittelee. Mutta minne unohtuivat jälleen tieteelliset faktat homoudesta? Tai edes Jeesuksen opetukset ja humanistinen ihmiskäsitys?
Nu har jag även läst Sami Mollgrens uppfattning om Aslan. Efter att ha hört Erik Johanssons tankar och föredrag, upplever jag Mollgrens tankar som generaliserande. Jag upplever inte att Erik Johansson ger några löften om att han kommer att kunna helas från sin läggning. Vi behöver alla helande på olika plan i våra liv. Jag har inte upplevt det som E. Johansson har, men dock har jag upplevt mycket helande och befrielse från ångest och bitterhet. Kanske jag är hjärntvättad som inte jämt o ständigt går och tänker på dem som mobbade mig under högstadietiden och deras skällord??
Nå... nog är det väl en viss skillnad mellan ett så grundläggande personlighetsdrag som den sexuella läggningen och skador som man har fått längs med livet (utan att på något vis vilja nedvärdera mobbningens inverkan)...
Och alltför djupa och detaljerade analyser ska man kanske inte vänta sig i en text av det omfång som Mollgren-citatet har. Gå hellre till Ranneliike och se helheten, inkl. länkar.
Jag berättar inte allt om hur Herren har helat mig i ett öppet forum på nätet. Faktum är, med de självmordstankar jag hade under högstadietiden, att jag kunde vara död idag utan Herrens ingripande. Så vad som blir grundläggande och tongivande i en människas liv är inte alltid givet.
Jag förnekar ingalunda att Gud hör bön och att Gud helar (oftast med "vardagliga" metoder, men ibland också andra). Jag är glad att du har fått den nåden.
Men systemet med att pressa en människa till att tro att det är något fel på henne, så att man sedan kan "hela" henne, trots att hon egentligen är helt frisk - det kan knappast anses vara kärleksfullt eller sunt.
Jagh vet inte om det är vettigt att blanda mig i diskussionen men jag undrar var du kalle sätter gränsen för när en sexuell avvikelse (från heterosexualitet) blir ens "personlighet". Detta resonemang har jag inte riktigt förstått. Det finns ju ingen enhetlig vetenskaplig förklaring till varför vissa är homosexuella även om en del vill påstå det. Är det när en avvikelse blir tillräckligt vanlig som man kan kalla det personlighet eller när etiska och moraliska normer i samhället förändras ? Eller går grånsen när "man inte skadar nån annan ?". I Holland försökte ju pedofilerna nyligen bilda ett eget parti för sin sak. Jag vill inte gå in i "sårade" diskussioner pga jag jämför pedofiler och homosexuella i samma mening. men jag skulle vilja veta var gränsen går när det blior ens personlighet. Hur är det med den "falska personlighet" som vi utvecklar av skador i barndomen som gör oss bl.a. beroende av "yttre bekräftelse". I boken "Häpeän lapset" av Tor G Spiik talar han just om detta. Är denna falska peronlighet som vi utvecklat som försvar ens personlighet. Jag ser det som ganska vågat av av kyrkan och kristna ledare att så tydligt ta sida för en sak, låt vra i kärlekens namn, när vi inte ännu vet varför det är så och forskningen är tudelad både andlig och profan. Jag har inga uttömande svar men många frågor. Hoppas inte mitt inlägg var lika råddig och tvär som förra gången. Allt Gott broder.
Forskningen är tudelad mellan en stor majoritet av seriösa, neutrala forskare och en liten grupp av ideologiskt betingade fanatiker. Jämför med lysenkoismen, så vet du hur värdefull deras insats är...
Lånar lite av Kalles utmärkta svar till en kommentar av Catarina: - "Men systemet med att pressa en människa till att tro att det är något fel på henne, så att man sedan kan "hela" henne, trots att hon egentligen är helt frisk - det kan knappast anses vara kärleksfullt eller sunt." - Alltså bödel och frälsare i en och samma person, det är verkligen inte sunt. Som icke-troende homosexuell kan jag tala klarspråk: det är att idka grovt psykiskt våld.
Tack för frankstödet, Flank! ... Nej, tvärtom menade jag... :-)
Lysenkoism hittar ni här: http://sv.wikipedia.org/wiki/Lysenkoism
Skicka en kommentar