Kun kaksikielisissä toimituksissa (kuten kastetilaisuuksissa) luetaan uskontunnustus yhteen ääneen, on tietenkin valittava kummalla kielellä se tapahtuu. Mikäli kielet - niinkuin Suomessa usein - ovat suomi ja ruotsi, suosittelen yleensä että uskontunnustus luettaisiin suomeksi (ja vastaavasti Isä meidän -rukous ruotsiksi). Tämän teen kolmesta syystä:
- Uskontunnustus on Isä meidän -rukousta pidempi. Koska suomea usein osataan ruotsia paremmin, voi olla hyvä että pidempi teksti on nimenomaan suomeksi.
- Uskontunnustus on suhteellisen äskettäin saanut uuden ruotsinkielisen käännöksen. Vähänkin vanhempi väestö (30+) eivät välttämättä ole sinut uuden käännöksen kanssa.
- Suomenkielinen uskontunnustus sisältää lauseen "... joka sikisi Pyhästä Hengestä ..." - mikä minusta kuulostaa tosi hauskalta! Vähän niin kuin klassinen fraasi "Vesihiisi sihisi hississä"! Heh!
3 kommentarer:
Jag tycker nog att den svenska trosbekännelsen är mycket bättre! Jesus Kristus är Herre!
Det är han! Trosbekännelserna har ändå samma innehåll, så det blir en smaksak vilken man föredrar.
här i tammerfors brukar vi komma i mål samtidigt på båda språken, no problem. samma m herrens bön. - men varför har samma psalmer så olikt många verser i båda de inhemska psalmböcerna ? där kan det bli riktigt pinsamt om den alerta prästen/kantorn inte är särskilt med på noterna (ho hum)?
Skicka en kommentar