MIB

Tieteen Kuvalehti Historia- lehden numerossa 13/2010 kysyi lukija: "Onko pappien mustalla kaavulla tietty merkitys?" Lehden asiantuntija vastasi:

Papinkaavun musta väri symboloi kuolemaa. Se viittaa Jeesuksen kuolemaan ristillä, mutta myös siihen, että pappi on ”maalliselle maailmalle kuollut”. Hän luopuu maailman ”värikkäistä” nautinnoista, kuten herkuttelusta, huvituksista ja alkoholista. Musta papinkaapu kuvastaa myös auktoriteettia, minkä vuoksi tuomarien kaavut ovat myös perinteisesti olleet mustia.
Jo vuonna 572 paavi Johannes III painotti, että hengenmiesten piti pukeutumisellaan erottua tavallisesta kansasta, mutta vasta 1400–1500-luvuilla pappien asu vakiintui. Papinkaapu muokkautui ajan nuorten ylhäisömiesten keskuudessa 1400-luvulla muodissa olleista mekkomaisista takeista.

Saman aikakauslehden numerossa 17/2010 kysyttiin "Milloin kirkko sääti selibaatin?" Vastausta tähän kysymykseen ei valitettavasti löydä netistä, mutta se kuului:

Katolinen kirkko otti käyttöön selibaatin eli naimattomuuslupauksen, jotta papit pääsisivät eroon maallisen elämän murheista ja lähemmäs Jumalaa.
Sydänkeskiajalla selibaatti ei ollut ehdoton edellytys pappina toimimiselle, mutta vuoden 1123 kirkolliskokouksessa katolinen kirkko päätti, että papit eivät saaneet elää naisten kanssa.
Koska kirkonmiesten selibaattivaatimus on katolisen kirkon itsensä laatima sääntö, kirkko voi sen myös halutessaan kumota. Viimeaikoina [sic!] selibaattivaatimuksen poistamisesta onkin käyty vilkasta keskustelua katolisissa piireissä.

Minusta tästä vastauksesta puuttuu eräs selibaatin motiivi, eli taloudellinen puoli. Jos katoliset papit saisivat perustaa perheitä, heille pitäisi maksaa parempaa palkkaa ja antaa paremmat (tai ainakin suuremmat) asunnot. Sitäpaitsi pappien lapset perisivät isiensä omaisuuden, joka nyt pitkälti pysyy kirkon omistuksessa.
Näistä kysymyksistä voisi tietenkin kirjoittaa enemmänkin, mutta ajattelin tämän ehkä kiinnostavan lukijoitani.