Kotimaa referoi 8.11.10 arkkipiispa Kari Mäkisen kirkolliskokouksen avauspuheen otsikolla Mäkinen: ”Älkää teljetkö kirkon ovia, vaan avatkaa ne!” Ote tekstistä:
Raamattu ei ole Jumalan Sanaa, vaan se julistaa Jumalan Sanaa, Kristusta, joka tuli lihaksi (eikä tekstiksi). Raamattu on erinomaisen tärkeä kirja, jota on otettava vakavasti. Sen sanomaa on etsittävä kaikin voimin ja Jumalan Hengen johdattamana. Tämä sanoma ei löydy kirjaimellisesta tulkintatavasta, sillä silloin löytyy ainoastaan se kultturisidonnainen muoto, jonka sanoma sai silloin kun se ensi kertaa julistettiin. Siitä on mentävä eteenpäin, jotta löytäisimme se sanoman muoto joka sopii meidän kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme. Sanoman julistaminen muuttumattomana muuttaa siis sanoman sisältöä.
Jos ottaa Raamattua vakavasti, sitä ei voi lukea kirjaimellisesti, koska silloin tekee asiat liian helpoiksi itselleen. Arkkipiispan kielikuvaa lainatakseni: Raamatun kirjaimellinen tulkinta telkeää kirkon ovet kaikilta paitsi heiltä jotka sulkeutuvat Hengen ja järjen ulkopuolelle. Sen sijaan avarampi, rakkaudellinen tulkinta avaa ovet ja antaa vapauden nähdä kanssaihminen siellä missä fariseukset ainoastaan näkevät syntisen.
"Kristuksen kirkon ovien on oltava auki, vieläpä vihollisillemme," sanoo arkkipiispa. Siihen minä vastaan sydämestäni: "Aamen! Aamen!"
Arkkipiispa Kari Mäkinen totesi kirkolliskokouksen avauspuheessaan Turussa, että kielteinen asenneilmasto näyttää yhteiskunnassa vahvistuneen. Epävarmuus ja turvattomuus purkautuvat arkkipiispan mielestä mustavalkoisena viholliskuvien rakentamisena, aggressioina ja vihana. [...]Arkkipiispa on täysin oikeassa. Sen sijaan joidenkin lukijoiden kommentit artikkeliin mietityttävät minua. Niissä puhutaan Jumalan Sanasta kiinnipitämisestä niin kuin se olisi vastakohtana pyrkimykselle julistaa evankeliumia Jumalan rakkaudesta Suomen kansalle. Jos "Jumalan Sanalla" tarkoitetaan Raamattua, niin kuin otaksun tässä tarkoitettavan, niin ollaan kyllä hakoteillä.
Puheensa lopussa Mäkinen siteerasi T.S. Eliotia, jonka näytelmässä Murha katedraalissa papit ovat peloissaan kirkon puolesta. He näkevät vihollisten uhkaavan. He ovat arkkipiispan kanssa kirkossa ja huutavat: - Teljetkää ovet! Teljetkää ovet!
– Ymmärrän, että tässä tilanteessa on houkutus ryhtyä luomaan viholliskuvia sekä sulkeutua, suojautua ja asettua tuimaan puolustusasentoon elämäntavan ja kulttuurin muutoksen keskellä.
– Mitä näytelmän arkkipiispa vastaa huolestuneille papeille? Arkkipiispa vastaa määrätietoisesti: - Poistakaa teljet! Avatkaa ovet selälleen! Kristuksen kirkon ovien on oltava auki, vieläpä vihollisillemme, Mäkinen sanoi.
Raamattu ei ole Jumalan Sanaa, vaan se julistaa Jumalan Sanaa, Kristusta, joka tuli lihaksi (eikä tekstiksi). Raamattu on erinomaisen tärkeä kirja, jota on otettava vakavasti. Sen sanomaa on etsittävä kaikin voimin ja Jumalan Hengen johdattamana. Tämä sanoma ei löydy kirjaimellisesta tulkintatavasta, sillä silloin löytyy ainoastaan se kultturisidonnainen muoto, jonka sanoma sai silloin kun se ensi kertaa julistettiin. Siitä on mentävä eteenpäin, jotta löytäisimme se sanoman muoto joka sopii meidän kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme. Sanoman julistaminen muuttumattomana muuttaa siis sanoman sisältöä.
Jos ottaa Raamattua vakavasti, sitä ei voi lukea kirjaimellisesti, koska silloin tekee asiat liian helpoiksi itselleen. Arkkipiispan kielikuvaa lainatakseni: Raamatun kirjaimellinen tulkinta telkeää kirkon ovet kaikilta paitsi heiltä jotka sulkeutuvat Hengen ja järjen ulkopuolelle. Sen sijaan avarampi, rakkaudellinen tulkinta avaa ovet ja antaa vapauden nähdä kanssaihminen siellä missä fariseukset ainoastaan näkevät syntisen.
"Kristuksen kirkon ovien on oltava auki, vieläpä vihollisillemme," sanoo arkkipiispa. Siihen minä vastaan sydämestäni: "Aamen! Aamen!"
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar