Suomessa on jo kauan ollut valloillaan eräänlainen sairaus nimeltään russofobia eli "ryssäviha". Me suomalaiset käytämme sananparsia kuten "Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais'." Yleensäkin haukkumasanaa "ryssä" käytetään oikean sanan "venäläinen" sijaan. Venäläisistä naisista käytetään sanaa "venakko". Se ei liene kieliopillisesti väärin, mutta minun korvaani sattuu sen yhtäläisyys sanaan "emakko", joten minusta se ainakin on epämiellyttävä sana.
Historiallisesti Suomen ja Venäjän suhteet ovat olleet ongelmalliset. Sen jälkeen kun tanskalaiset keskiajan lopulla jättivät Itämeren pohjoisosan, esim. Tallinnan, venäläisistä tuli Ruotsin valtakunnan suurimmat viholliset idässä. 1800-luku on jättänyt syvät jäljet suomalaiseen sieluun, ja Toinen maailmansota oli traumaattinen kokemus. Sodan jälkeinen n.s. "suomettuminen" esti muistojen vapaan käsittelemisen, jolloin ne pakotettiin alitajuntaan. Nyt ne sitten poksahtelevat jälleen pinnalle... Opiskeluaikana otin osaa uskontotieteen luentoon, jossa luennoitsija näytti tekemänsä filmin jonkin suomalais-ugrilaisen heimon uhrirituaaleista. Uralin liepeillä asuva heimo uhrasi (muistaakseni) lampaan ja pari hanhea Äiti Maalle jotta sato olisi hyvä. Itse uhri ei ollut kovin väkivaltainen; eläimet teurastettiin katkaisemalla kaula, veren annettiin valua maahan ja lihat keitettiin sitten suuressa kattilassa.
Vierelläni istuva opiskelijatoveri kuiskasi minulle jotain siihen suuntaan että tuollaisiahan ne kaikki ovat, ryssät. Olin niin hämmästynyt että en tullut maininneeksi hänelle että ensinnäkin nämä ihmiset eivät olleet venäläisiä, vaan suomensukuisia, toiseksi venäläisillä (eli ortodokseilla) ei ole vastaavia uhririittejä, ja kolmanneksi pitää etsiä puukkojunkkareita ennemmin Suomen kuin Venäjän rajojen sisältä. Tämä jäi kuitenkin sanomatta, mutta hänen ryssävihansa oli ilmeinen. Tämä ajatusketju syntyi eräästä eilisestä uutisesta, joka kertoi siperialaisessa kaupungissa tapahtuneesta erittäin pahasta lapsen heitteillejättötapauksesta. Tshitan kaupungissa Venäjän Kaukoidässä lastensuojeluviranomaiset löysivät 5-vuotiaan tytön, joka oli ollut vuosia suljettuna sisälle koirien ja kissojen kanssa. Tshitan poliisin mukaan tyttö oli alkanut äännellä ja käyttäytyä koirien tavoin, eikä juuri puhunut venäjää. Poliisi uskoo, että häntä ei päästetty ulos. Tyttö on nyttemmin sijoitettu lastenkotiin ja saa siellä apua. Kodin johtajan mukaan lapsi hyppii ovea vasten ja haukkuu, kun aikuinen lähtee huoneesta.
Tämä on järkyttävä tapaus, ja osoittaa sen, että ihminen voi olla julma olento. Pahoja ja hulluja ihmisiä on tosin kaikkien kansojen parissa. Tässä ei ole venäläisyydestä kyse, vaan ihmisyydestä - ja epäinhimillisyydestä.
Historiallisesti Suomen ja Venäjän suhteet ovat olleet ongelmalliset. Sen jälkeen kun tanskalaiset keskiajan lopulla jättivät Itämeren pohjoisosan, esim. Tallinnan, venäläisistä tuli Ruotsin valtakunnan suurimmat viholliset idässä. 1800-luku on jättänyt syvät jäljet suomalaiseen sieluun, ja Toinen maailmansota oli traumaattinen kokemus. Sodan jälkeinen n.s. "suomettuminen" esti muistojen vapaan käsittelemisen, jolloin ne pakotettiin alitajuntaan. Nyt ne sitten poksahtelevat jälleen pinnalle... Opiskeluaikana otin osaa uskontotieteen luentoon, jossa luennoitsija näytti tekemänsä filmin jonkin suomalais-ugrilaisen heimon uhrirituaaleista. Uralin liepeillä asuva heimo uhrasi (muistaakseni) lampaan ja pari hanhea Äiti Maalle jotta sato olisi hyvä. Itse uhri ei ollut kovin väkivaltainen; eläimet teurastettiin katkaisemalla kaula, veren annettiin valua maahan ja lihat keitettiin sitten suuressa kattilassa.
Vierelläni istuva opiskelijatoveri kuiskasi minulle jotain siihen suuntaan että tuollaisiahan ne kaikki ovat, ryssät. Olin niin hämmästynyt että en tullut maininneeksi hänelle että ensinnäkin nämä ihmiset eivät olleet venäläisiä, vaan suomensukuisia, toiseksi venäläisillä (eli ortodokseilla) ei ole vastaavia uhririittejä, ja kolmanneksi pitää etsiä puukkojunkkareita ennemmin Suomen kuin Venäjän rajojen sisältä. Tämä jäi kuitenkin sanomatta, mutta hänen ryssävihansa oli ilmeinen. Tämä ajatusketju syntyi eräästä eilisestä uutisesta, joka kertoi siperialaisessa kaupungissa tapahtuneesta erittäin pahasta lapsen heitteillejättötapauksesta. Tshitan kaupungissa Venäjän Kaukoidässä lastensuojeluviranomaiset löysivät 5-vuotiaan tytön, joka oli ollut vuosia suljettuna sisälle koirien ja kissojen kanssa. Tshitan poliisin mukaan tyttö oli alkanut äännellä ja käyttäytyä koirien tavoin, eikä juuri puhunut venäjää. Poliisi uskoo, että häntä ei päästetty ulos. Tyttö on nyttemmin sijoitettu lastenkotiin ja saa siellä apua. Kodin johtajan mukaan lapsi hyppii ovea vasten ja haukkuu, kun aikuinen lähtee huoneesta.
Tämä on järkyttävä tapaus, ja osoittaa sen, että ihminen voi olla julma olento. Pahoja ja hulluja ihmisiä on tosin kaikkien kansojen parissa. Tässä ei ole venäläisyydestä kyse, vaan ihmisyydestä - ja epäinhimillisyydestä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar